Perinnöllinen ja Keskisommar ovat kaksi uutta kauhutekijä Ari Asterin elokuvaa, joilla on täysin erilaiset tahdistusrakenteet, asetukset ja hahmojen arkkityypit. Heillä on kuitenkin yhteisiä yhteyksiä perheen siteeseen, psykologisten traumojen seurauksiin ja mielisairauksien vaikutuksiin. Perinnöllinen on suunnattu yleisemmälle yleisölle, jossa on tumma, häiritsevä ja kumouksellinen kauhu, kun taas Midsommar on taiteellisempi kiertotie, jossa pelko on ironista auringonvalossa ja vie aika saapua.
Perinnöllinen on perheen tapaus, joka keskittyy Graham-perheeseen ja sen laskeutumiseen hulluuteen useiden tragedioiden jälkeen, kun taas Midsommar keskittyy ryhmään korkeakoulujen nuoria, jotka tutkivat Skandinavian Horgan kylää ja sen levottomia pakanallisia rituaaleja. Aster suunnittelee kauhuelokuvia miellyttääkseen sekä narttufania että rentoa katsojaa, joten molemmat ovat harkittuja, pakottavia ja yksityiskohtaisia. Mutta onko yksi todella ylivoimainen? Alla on 5 asiaa, jotka Midsommar tekee paremmin, ja 5, jotka perinnöllinen tekee.
10 MIDSOMMAR: GORE
Midsommar rituaalisella sadismillaan ja graafisella väkivallallaan voittaa perinnöllisen gore-luokassa, lähinnä siksi, että kyseisen elokuvan upeat näkökohdat olivat strategisesti sijoitettuja eikä pitkittyneitä. Midsommar vie aikaa väkivaltaisuudellaan eikä käännä kameraa pois hetkissä, jotka olisivat luoneet enemmän epäselvyyttä.
Riippumatta siitä, näytetäänkö todellisia lähikuvia päähän louhituista, tai mikä tapahtuu kiinteän esineen kanssa, menee läpi ihmisen pehmeän, putoavan lihan, se ilahduttaa sanguinaarisissa näytöissään voimalla ja nautinnolla, joka löytyy eniten liotetuista viiloista.
9 PERINTÖ: PERHEDYNAMIIKKA
Pelkästään otsikon perusteella elokuva käsittelee sukupolvelta toiselle siirtyneitä asioita. Tässä tapauksessa vain se, mikä siirretään, voi olla kirjaimellista (mielisairaus) tai kuviteltavaa (yliluonnollinen kirous). Koska perhe on elokuvassa keskeinen, perheen dynamiikan on oltava keskipiste, jonka ympärillä kaikki muut tapahtumat tapahtuvat.
Perhedynamiikka on raakaa, rumaa ja aitoa, ja siinä on paljon passiivista aggressiota, loukkaantuneita tunteita ja myllerrystä todellisissa perheissä. Midsommarilla on perhedynamiikka, sillä Hargan kunta on kuin yksi iso "onnellinen" perhe, mutta käsite on abstrakti, ei viskeraalinen.
8 MIDSOMMAR: PAGAN-RITUAALIT
Sekä perinnöllisessä että keskipäivässä oli pakanallisia rituaaleja, vaikkakin hyvin erilaisessa laajuudessa. Perinnöllinen keskittyy kotielämään ja ihmissuhteisiin kauan ennen kuin suuri osa pakanallisten rituaalien piirteistä löydetään. Kun se paljastetaan, se tuntuu lisättyä ja erillään muusta elokuvasta.
Midsommar tekee pakanallisista rituaaleista koko olettamuksensa ja antaa sellaisenaan mahdollisuuden tutkia niitä perusteellisemmin merkityksellisellä tavalla, kun ne liittyvät tarinaan, ei loppujen lopuksi järkyttävän arvon vuoksi. Katsojana tiedät menevän siihen, että elokuva tutkii heitä, joten voit vapaasti imeä oppimasi.
7 PERINNE: ENNUSTAMATTOMUUS
Kauhuharrastajat ovat todennäköisesti nähneet monia elementtejä, joista molemmat elokuvat vetävät monta kertaa aiemmin. Kauhuelokuva perustuu edeltäviin kertomuksiin, mutta sen parhaat puolet työntävät ihmiskunnan ensisijaisten pelkojen ja kiireiden rajoja.
Tästä syystä perinnöllinen on vähemmän ennakoitavissa kuin Midsommar, koska on monia hetkiä, jolloin kertomus näyttää olevan menossa yhteen suuntaan ja se kääntyy täysin vastakkaiseen suuntaan. Midsommar on liian ennakoitavissa, johtuuko se siitä, että olemme kaikki nähneet paju-miehen aikaisemmin, tai siitä, että se on liian selkeästi ennakoitu.
6 MIDSOMMAR: Psyykkinen sairaus
Sekä perinnöllinen että keskisuosittu keskittyvät mielenterveyteen, mutta täysin eri tavoin. Ensimmäisessä se on paljon salakavalampaa, jopa symbolista. Onko perheen kirous henkinen sairaus vai todellinen kirous? Oliko kammottavien tapahtumien tarkoitus aina tapahtua, vai saivatko ne alkunsa aikaan, koska mielenterveyden kanssa kamppailevan naisen psykologinen trauma menetti sen?
Midsommar ei tarkoita niin paljon kuin se osoittaa, koska vaikka molemmissa elokuvissa on päähenkilönsä naispuoliset päähenkilöt kamppailevat mielisairauksien kanssa, Midsommar osoittaa sen lyijyn tuhoavan sitä monissa tapauksissa ja perustelluista syistä pyrkiessään vahvistamaan sen ja inhimillistä se.
5 PERINTÖ: VUOROPUHELU
Perinnöllisellä on paljon pienempi joukko hahmoja, ja siksi niiden välillä on intiimimpiä kohtauksia. Mahdolliset komentosarjan virheet olisivat olleet havaittavissa. Vuoropuhelu näyttää aina sopivan kohtaukselle, mikä joskus tarkoittaa, että ilman sitä on pitkiä pituuksia, mikä antaa sen, mitä ei sanota sanoa eniten.
Midsommarissa osa vuoropuhelusta käy niin kömpelöksi ja paikoilleen. Kommuunin jäsenet viettävät puolet ajastaan puhumalla ruotsilla, joten se on merkityksetöntä, mutta johtajat, jotka usein puhuvat harjoitellulla tavalla (huolimatta ilmeisistä hetkistä, joissa adrenaliini kulkisi heidän kauttaan), muistuttavat sinua siitä, että he ovat harjoittaneet linjojaan.
4 MIDSOMMAR: HUOMAUTUS YKSITYISKOHTEISIIN
Midsommar kiinnittää huomiota taidemuodon yksityiskohtiin, olipa kyseessä sitten taikasieniretken aito sieppaaminen tai runojen uudelleenkäynnistäminen kivimerkillä. Kaikkialle, mihin elokuvassa katsot, kunnan yhden majatalon sisätiloista heidän seremoniallisten vaatteidensa huolelliseen kirjontaan, silmillesi on jotain juhlaa.
Perinnöllinen sen sijaan viettää suuren osan ajastaan pimeässä, sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Yksityiskohtaisuuden taso ei ole keskitetty samalla antropologisella tavalla ja samalla suurella mittakaavalla. Midsommarin kunta on rikas ja täysin toteutettu, kun taas suurin osa perinnöllisistä yksityiskohdista tulee Annien pienistä taloista.
3 PERINTÖ: AMBIANCE
Perinnöllinen tapahtuu erilaisissa ympäristöissä, eri aikoina. Vaikka jotkut sen parhaista hypähdystaikoista tulevat ahdistavan yön alkaessa, monet sen standout-hetkistä tulevat hämärässä tai keskellä koulupäivää. Siinä on tunnelma ja mieliala, joihin valaistus ja elokuvaus vaikuttavat eniten.
Koska Midsommar ammutaan melkein kokonaan sokaisevassa päivänvalossa, tavoitteena olla kauhistuttava huolimatta varjojen ja pimeiden paikkojen puutteesta pahan piileskelemiseksi, on vaikea luoda tunnelmaa, joka ei ole muuta kuin steriili ja liian kylläinen.
2 MIDSOMMAR: LYHYT
Perinnöllinen alkaa Graham-perheen menettämästä rakkaansa (Annie äiti) ja hyvin pian toisen (tyttärensä) menettämisen jälkeen. Hän käsittelee surunsa tukahduttamalla sen, samoin kuin hänen luonteensa, mutta hyvin pian näiden tapahtumien jälkeen muut tilanteet vetävät huomiota siihen, mitä Annien suruprosessilla (tai sellaisen puuttumisella) tapahtuu.
Juhannussarjassa elokuva alkaa myös häviöllä (Dani menettää sekä vanhempansa että sisarensa murhassa), ja hän viettää koko ajan skandinaavisessa elokuvassa. Koska yhteisö juhlii ja suree yhdessä, loppujärjestys, jonka avulla Dani voi vihdoin karkottaa kaiken rakentamansa surun, on sekä tyydyttävä että katartinen.
1 PERINTÖ: TOIMINTA
Perinnöllisellä oli vahvoja esityksiä pienestä kokoonpanosta, jota johti veteraanikauhunäyttelijä Toni Colette. Hän menestyi erinomaisesti, kun matriarkka pakotettiin pitämään perhettään yhdessä useiden tragedioiden seurauksena, ja pystyi tuskin pitämään mielenterveyttään tahdissa, kun se puhkesi saumoissa. Häntä kehui Gabriel Byrnen ja hänen villisilmäisen, turmeltuneen teini-ikäisen poikansa (Alex Wollf) mitattu, hehkuva läsnäolo.
Juhannuksessa oli joukko nuoria aikuisia, jotka tyytyivät heille annettuihin rooleihin, useimmat heistä esittivät stereotypioita akateemikkojen, kiimaisten opportunistien tai riitelevien pariskuntien lumoamisesta. Loput näyttelijöistä, jotka koostuvat pakanallisen kunnan apuhahmoista, ovat uskottavia, joskin vähän